Varhainen uloshengitysvaikeus ja lapsen riski sairastua astmaan
Lasten akuutti uloshengitysvaikeus ja astma ovat pääasiassa virusten laukaisemia tauteja. Rinovirus-PCR:n yleistymisen myötä on havaittu, että rinovirus on toiseksi yleisin uloshengitysvaikeutta aiheuttava virus <2-vuotiailla lapsilla RS-viruksen (respiratory syncytial virus) jälkeen ja selvästi tavallisin aiheuttajavirus vanhemmilla lapsilla. Toistuvan uloshengitysvaikeuden ja astman perinteisinä riskitekijöinä ovat olleet mm. atopia, atooppinen ihottuma ja vanhemman astma. Viime aikoina rinovirusinfektioon liittyvä varhainen uloshengitysvaikeus on tunnistettu merkittäväksi toistuvan uloshengitysvaikeuden riskitekijäksi verrattiinpa sitä sitten RS-virukseen tai perinteisiin riskitekijöihin (Kuva 1).
On ollut selvää, että lyhyt systeeminen kortikosteroidikuuri on lasten akuutin astman hoidon kulmakivi, mutta varhaista uloshengitysvaikeutta hoidettaessa ei ole tunnistettu siitä hyötyviä potilaita. Tämä on ollut keskeinen kliininen ongelma, koska puolet kaikista lapsista kärsivät tästä hengitysvaikeudesta ennen kouluikää ja noin kolmannes kaikista pikkulapsista - puolet näistä toistuvasti. Astman esiintyvyys lapsilla on noin 5-7 prosenttia.
Aloitimme Vinku-tutkimussarjan vuonna 2000. Olemme pyrkineet ymmärtämään virusinfektion vaikutusmekanismeja ja astman kehittymistä sekä etsineet keinoja astmariskilasten varhaiseen tunnistamiseen. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää 3 päivän systeemisen kortisonihoidon hyötyä korkean astnariskin potilailla.
Tutkimuksen tärkeimmät havainnot:
1. Lasten uloshengitysvaikeus voidaan yhdistää 100%:sti virusinfektioon eli viruksilla on hyvin keskeinen rooli hengitysvaikeuden pahentajina.
2. Lähes 40 vuoden tauon jälkeen olemme todenneet kahden uuden viruksen, ihmisen metapneumoviruksen ja ihmisen bocaviruksen, aiheuttavan akuuttia uloshengitysvaikeutta.
3. Olemme havainneet enterovirusten (suolistomielteisten virusten) merkittävästi kasvaneen osuuden uloshengitysvaikeuden aiheuttajina.
4. Olemme todenneet, että pikkulasten ensimmäisen uloshengitysvaikeuden hoidoksi annetun kortisonitablettikuurin teho kytkeytyy virusetiologiaan. RS-virus infektiossa kortisonitablettihoito ei ole tehokas, kun taas rinoviruksen aiheuttamassa taudissa kortisonista on merkittävää hyötyä lyhytaikaista ja pitkäaikaista hyötyä – astman kehittymien väheni 40-50% kahdessa eri tutkimuksessa. Todennäköisesti heikko viruspuolustus ja varhainen hengitystietulehdus selittävät lääkkeen tehoa.
5. Ensimmäisen vinkukohtauksen virusetiologialla on ennusteen kannalta keskeinen merkitys. Rinoviruksen laukaisemaan kohtaukseen liittyy kolme kertaa suurempi (50%) astmariski (=3 lääkärin toteamaa uloshengitysvaikeuskohtausta vuoden aikana) kuin RS-viruksen laukaisemaan kohtaukseen (17%), jota aiemmin on pidetty merkittävänä astmariskitekijänä.
6. Tulehdusvälittäjäaineprofiili on merkittävästi erilainen verrattaessa rino- ja
RS-viruksen aiheuttamaa uloshengitysvaikeutta keskenään pikkulapsilla. Lisäksi
havaitsimme selviä eroja allergisessa herkitysmisessä, mitkä olivat paljon yleisempiä
rinovirukselle altiilla lapsilla.
7. Kliinisten ja solutason töiden paras anti on se, että hyödyntämällä virusdiagnostiikkaa, päästään huomattavasti varhemmin (jo alle 1-vuoden iässä) kiinni astmariskilapsiin ja suunnittelemaan heille parempaa hoitoa (eikä tarvitse odottaa hengitystieallergioiden kehittymistä, joita alkaa ilmetä keskimäärin vasta 2-3 vuoden iästä lähtien).